Jeepney ei ole
vain Metro Manilan erikoisuus, vaan sama kulkupeli on käytössä laajemminkin Filippiineillä.
Jeepney-työläisten arkeen pääsimme tutustumaan Lipan liikenneterminaaleissa ja
tietenkin kaupungin katuja kyseisellä kulkuvälineellä tärryytellen.
 |
| Jeepney lähdössä pakokaasun kyllästämälle reitilleen Lipan terminaalista. |
Jeepneykuski vuokraa auton operaattorilta ja maksaa itse
bensakulut. Kuskin tulot ovat täysin riippuvaisia myydyistä lipuista eli
matkustajien määrästä. Tämän vuoksi jeepneykuskit joutuvat tekemään järjettömän
pitkiä vuoroja viikon jokaisena päivänä ja kilpailemaan matkustajista, mikä on
liikenteessä vaarallista. Rankoista työvuoroista huolimatta ansiot riittävät
niukin naukin elämiseen, jos siihenkään.
Olimme jälleen paikalla alan liittojen aktiivien
kutsumana, mutta vierailun aikana kävi selväksi, että varsinaisista liitoista
ei voi puhua - ainakaan työmarkkinamielessä. Jokaisella reitillä on oma
"liittonsa". Lisäksi samaan liittoon kuuluvat sekä kuskit että
operaattorit eli monessa asiassa neuvottelujen vastapuolet. Jäsenyys ei tarjoa
mitään työehtoja tai sosiaaliturvaa. Itse ymmärsin, että ainoa konkreettinen
etu kuskeille on liiton jäsenyyden kautta saatava vakuutus.
 |
| Armeijajeepistä pidennettyjä ajokkeja tehdään yhä Filippiineillä. |
Muuten järjestelmä vaikutti olevan vahvasti sidoksissa
paikalliseen politikointiin ja kuvastavan hyvin koko liikenteen tilaa:
järjetön. Toiveita paremmasta kuitenkin on, sillä liitot ovat alkaneet haastaa
reittilinjoihin ja sitä myöden liittoihin liittyvää politikointia ja miettiä
keskinäisen kilpailun sijaan yhdistymisen etuja.
Aivan oma lukunsa on sitten polttoainesyöppöjen jeepneyden järkevyys kulkuvälineenä ja niiden kaameiden katkujen aiheuttamat
ongelmat kuskeille, matkustajille ja ilmastolle.
Minna Virolainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti