keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kenen asialla? Kuka hyötyy?



Jeepney ei ole vain Metro Manilan erikoisuus, vaan sama kulkupeli on käytössä laajemminkin Filippiineillä. Jeepney-työläisten arkeen pääsimme tutustumaan Lipan liikenneterminaaleissa ja tietenkin kaupungin katuja kyseisellä kulkuvälineellä tärryytellen.

Jeepney lähdössä pakokaasun kyllästämälle reitilleen Lipan terminaalista.
Jeepneykuski vuokraa auton operaattorilta ja maksaa itse bensakulut. Kuskin tulot ovat täysin riippuvaisia myydyistä lipuista eli matkustajien määrästä. Tämän vuoksi jeepneykuskit joutuvat tekemään järjettömän pitkiä vuoroja viikon jokaisena päivänä ja kilpailemaan matkustajista, mikä on liikenteessä vaarallista. Rankoista työvuoroista huolimatta ansiot riittävät niukin naukin elämiseen, jos siihenkään.

Olimme jälleen paikalla alan liittojen aktiivien kutsumana, mutta vierailun aikana kävi selväksi, että varsinaisista liitoista ei voi puhua - ainakaan työmarkkinamielessä. Jokaisella reitillä on oma "liittonsa". Lisäksi samaan liittoon kuuluvat sekä kuskit että operaattorit eli monessa asiassa neuvottelujen vastapuolet. Jäsenyys ei tarjoa mitään työehtoja tai sosiaaliturvaa. Itse ymmärsin, että ainoa konkreettinen etu kuskeille on liiton jäsenyyden kautta saatava vakuutus.

Armeijajeepistä pidennettyjä ajokkeja tehdään yhä Filippiineillä.
Muuten järjestelmä vaikutti olevan vahvasti sidoksissa paikalliseen politikointiin ja kuvastavan hyvin koko liikenteen tilaa: järjetön. Toiveita paremmasta kuitenkin on, sillä liitot ovat alkaneet haastaa reittilinjoihin ja sitä myöden liittoihin liittyvää politikointia ja miettiä keskinäisen kilpailun sijaan yhdistymisen etuja.

Aivan oma lukunsa on sitten polttoainesyöppöjen jeepneyden järkevyys kulkuvälineenä ja niiden kaameiden katkujen aiheuttamat ongelmat kuskeille, matkustajille ja ilmastolle.

Minna Virolainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti