Lottovoitto päästä töihin tv-yhtiöön

Ensimmäisen viikon kohokohtia olivat vierailut maan suurimmalla TV-kanavalla sekä kongressin edustajainhuoneessa.

TV-yhtiössä saimme läpileikkauksen maan radio- ja televisiotoiminnasta. Kuulimme ay-aktiiveilta ABS-CBN -yhtiön tarjoamista työntekijäeduista ja piipahdimme aidon TV-ohjelman nauhoituksessa.

Päivän toisen huippuhetken porukka koki kongressivierailullaan. Iltapäiväistunnon alkajaisiksi meidät suomalaiset esiteltiin koko salille. Käsien taputusten saattelemana SASKin joukkue nousi ylös istuimiltaan isäntiään kiittämään.

Heti suoraan lähetykseen

Tunnelma Filippiinien suurimman TV-kanavan, Kanava 2:n portilla oli aamuvarhaisella kihelmöivä. Väkeä oli pyrkimässä sisään jonoiksi asti. Turvatarkastusten jälkeen meidät vietiin heti seuraamaan tunnetun radiojuontajan Ted Failonin aamulähetystä. Kaveri istui studiossa lippalakki silmillä keskustellen kontaktilähetyksessä kuulijoidensa kanssa. Tehosteita tuntui löytyvän ohjelmaan ja meno oli vilkkaan sujuvaa. Lähetyksen jälkeen Ted kävi meitä moikkaamassa ja pakolliset valokuvat tietysti otettiin.

Oli ay-keskustelujen aika. Keskusjärjestö Sentroon kuuluvan liiton edustajat olivat paikalla puheenjohtajaa myöden. Monipuolisen ajatusten vaihdon aikana kävi ilmi, että ainakin tämä yhtiö huolehtii työntekijöistään. Työterveyshuolto tuntui sangen kattavalta. Tietyillä edellytyksillä myös työntekijän lapset ja vanhemmat pääsevät palveluista osallisiksi. Naimisiin menosta tuli oma bonus ja jos esimerkiksi lähtee pois talosta, voi sukulainen päästä samaan tehtävään.

Filippiineillä toimii neljä TV-kanavaa, joista kolme on kaupallista, ja niistä suurin tämä Kanava 2. Ferdinand Marcosin julistaman sotatilalain aikana kanava suljettiin. Uudelleen toiminta käynnistyi 1996, kun omistajat saivat kanavansa takaisin diktatuurin jälkeen. Meille kerrottiin kanavan edustavan vapaata, tutkivaa journalismia, missä valtaa pitäviä arvostellaan ja suhtaudutaan asioihin kriittisesti. Tiettyä kallellaan oloa saattoi kuitenkin rivien välistä lukea.

Kongressiedustajien pitkä lista

Vierailu maan korkeimpien päättäjien luona kertoi siitä, että paljon on vielä puhallettava tulta lainsäädännön ahjoon, jotta rauta taipuisi. Tärkeiden lakien valmistelu ja päätöksenteko etenevät hitaasti. Tapasimme henkilökohtaisesti AKBAYAN Citizens´Action -puoluetta edustavan Walden Bellon. Suorasukaiseen tapaansa hän ilmoitti edustavansa lähinnä sosialidemokraattista arvomaailmaa.

Vieraana edustajainhuoneen istuntosalissa.

Bellon mukaan lainvalmistelussa ovat mm. tärkeät korruption vastainen ohjelma ja maareformin toteuttaminen. Niinikään tulevalla asiakirjojen julkisuuslailla halutaan lisätä avoimuutta. Keskustelun kuluessa korostui avoimuus useaan otteeseen. Etenkin tutulta tuntuva vaalirahoitus vaatii Bellon mielestä tuntuvia muutoksia.

Kaikesta yrittämisestä huolimatta eriarvoisuus Filippiineillä on kasvamassa. Maan eliitti käyttää demokraattista järjestelmää hyväkseen lähinnä vahvistaakseen asemaansa.

Edustajainhuoneessa on 270 jäsentä. Heistä 230 on valittu maan eri alueilta ja muut eri puolueiden listoilta. Edustajat valitaan joka kolmas vuosi ja kerrallaan saa istua enintään kolme kautta. Niinpä edustaja Walden Bellonkin jaksot ovat täyttymässä. Vaalit ovat lähestymässä ja uusien tuulien toivotaan puhaltavan edustajainhuoneen komiteoissa ja käytävillä.

Aarne Kauranen

Kirjoittaja pitkän linjan radiojournalisti ja Yleisradion toimittaja, jonka ay-taustan muodostavat Journalistiliitto ja Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto SSSL.

Piippolan vaari ja naisten oikeudet

Päivä filippiineillä alkoi jälleen auringon paisteella. Ohjelmaan kuului tutustuminen päiväkotiin, jonka uudelleen käynnistämisessä PRO (silloin TU) ja SASK ovat olleet mukana. Vähän jännitti, mitä tulisimme näkemään. Mielessä oli vielä edellisen päivän tapaaminen satamatyöläisten kanssa.

 

Vauhdikkaan ja pakokaasuisen jeepney-kuljetuksen jälkeen saavuimme Quezon Cityssä sijaitsevaan Barangay Silangaan. Yllätys oli melkoinen!

Kuljimme slummialueen halki peräkanaa kuin köyhän talon porsaat. Yhtäkkiä olimme pellon laidassa ja kauempana näkyi valkovihreäksi maalattu rakennus. Pihalla seisoi neljässä rivissä koulupukuun pukeutuneita lapsia. Kun pääsimme lähemmäksi, he aloittivat tervetuliaislaulun. Moni pieni pää kääntyili, kun ihmeteltiin meitä vieraita. Kaikilla 40 tarhalapsella oli myös itseaskarteltu viiri, jossa luki ”Welcome visitors”.

Tervetuliaisten jälkeen meidät ohjattiin luokkahuoneeseen, jossa lapset istuivat omissa pienissä pulpeteissa. Saimme kuulla lisää laulua. Yksi lauluista tuntui kovin tutulta – sehän oli Piippolan vaarilla oli talo.

Luokkahuoneen lisäksi rakennukseen kuului eteisrakennus, jossa oli käsien pesua varten kaksi lavuaaria sekä kaksi keittiö/toimistohuone. Päiväkodissa on kaksi ryhmää, aamupäivän ja iltapäivän ryhmät. Molempiin ryhmiin kuuluu noin 40 lasta.

Oli mahtavaa kuulla, miten päiväkoti toimii myös koko kyläyhteisön erilaisten tilaisuuksien ja koulutusten järjestäjänä. Perheväkivalta on hyvin yleistä Filippiineillä. Se kohdistuu niin naisiin kuin lapsiin. Päiväkodissa koulutetaan tai oikeammin pidetään tilaisuuksia, jossa kerrottaan mitä oikeuksia naisilla on ja miten heidän pitää toimia päästäkseen eroon väkivaltaisesta suhteesta. Maa on katolilainen, joten täällä ei niin vaan oteta avioeroa.

Tämä rakennus on muutakin kuin päiväkoti. Se on evakuointikeskus, kun tulvat tai muut luonnonmullistukset yllättävät. Tekstiviestit ovat oiva keksintö myös evakuoinnissa. Edellisen tulvan aikana he eivät olisi pystynet toimimaan niin hyvin ilman kännyköitä ja tekstareita.

Päiväkotivierailusta jäi ihana positiivinen kuva. Vaikka ympärillä on köyhyyttä, saasteita ja muutakin kurjuutta, niin tämä paikka näytti sen valoisan puolen ja uskoa tulevaisuutta. –

Mirkku

Mirjam Louhekari

Kirjoittaja on ammattiliitto PRO:n  hallituksen jäsen, joka työskentelee mediatalossa ja halusi nähdä, miten suomalaisten ammattiliittojen tukema kehitysyhteistyö näkyy Filippiineillä.

Herätys toiseen todellisuuteen

Maanantaina aamulla päräytimme jeepneyllä eli Manilan semijoukkoliikenteen persoonallisella kulkuvälineellä Workes' Houseen, jossa saimme rautaisannoksella tietoa Filippiinien taloudellisesta tilanteesta, työmarkkinoista ja liittojen toiminnasta.

Isäntäjärjestöjemme SENTROn ja LEARNin sekä niiden jäsenliittojen edustajilta saimme sisäpiirin tietoa käydyistä kamppailuista ja heidän omista kokemuksistaan.

Ensimmäisen työpaikkavierailun kohde oli keskusposti, jossa tapasimme postityöläisten liiton johtoa

Keskuspostissa oli kiireinen joulunalustunnelma.

ja aktiiveja. Vakiintunut liitto on joutunut uuteen haastavaan tilanteeseen, kun postilaitoksella toteutetussa järkeistämis-operaatiossa hankkiuduttiin eroon valtavasta joukosta vakituisia työntekijöitä.  Järkeistämisen hengessä vakituisten tilalle ovat tulleet pätkä- ja vuokratyöläiset.

Filippiineillä vain vakituiset työntekijät voivat kuulua liittoon. Koska posti on valtiollinen laitos, ei postityöläisten liiton jäsenillä ole lakko-oikeutta, myös esimerkiksi työehtosopimuksen neuvottelumahdollisuudet ovat rajalliset.

Iltapäivällä suuntasimme satama-alueelle, joka on Manilan köyhimpiä alueita. Sokkeloisissa, vieri

Keikkatyöläiset hioivat satamassa teräslevyjä.

viereen rakennetuissa kyhäelmissä asuu valtava määrä ihmisiä olosuhteissa, jotka vetivät sanattomiksi. Oppaina meillä oli joukko Marino-ammattiliiton aktiiveja eli merimiehiä, kalastajia ja sardiinien purkitustehtaan työläisiä, jotka asuvat alueella.

Tapaaminen toi meidät keskelle sitä todellisuutta, josta oli aamupäivällä ollut puhetta. Ryhmän naiset oli erotettu purkitustehtaalta, koska he olivat järjestäytyneet. Ihmisten palkat eivät riitä elämiseen ja he ovat täysin työnantajan armoilla. Ainoa turva on karun asuinalueen yhteisö.

Vierailu oli tärkeä ja merkityksellinen, mutta herätti ristiriitaisia tunteita. Oli vaikea kulkea "turistina" niin vaikeissa oloissa elävien keskuudessa.

Minna Virolainen

Kirjoittaja on Insinööriliiton viestijä ja Journalistiliiton jäsen, mukana matkalla oppimassa ja maailmankuvaansa avartamassa.









SENTRO on uusi ammatillinen keskusjärjestö, joka kokoaa maan pieniä työpaikkakohtaisia ammattiliittoja yhteen kansallisiksi liitoiksi.

LEARN on Filippiinien ay-liikkeen perustama koulutusjärjestö.

Kongressiedustaja nyrkit pystyssä

Filippiineille laskeutuu sunnuntaiaamuna 23. marraskuuta poikkeuksellinen rauha. Aasialaisen saarivaltion armeija ja maassa vielä toimivan kahden sissiliikkeen rippeet pidättyvät sanattomalla sopimuksella operaatioista ja toistensa jahtaamisesta. Kaoottiset liikenneruuhkat miljoonakaupunki Manilan kaduilla rauhoittuvat ja pakokaasun kyllästämä ilma raikastuu. Rikolliset pitävät taukoa rötöstelystä niin, että poliisikin voi pitää vapaahetken.

Paikallisten vitsiniekkojen maalailema ennuste ei välttämättä osu kovinkaan kauas todellisuudesta. Rauhoittuminen ei kuitenkaan johdu kirkkojen aamumessusta tai katolisen maan hiljentymisestä Joulun ajan odotukseen. Sunnuntaiaamuna yhdeksältä filippiiniläiset kokoontuvat suurin joukoin lähimmän ja suurimman televisiovastaanottimen ääreen kannustamaan kansallissankariaan, kongressiedustaja Manny Pacquiaota.

Pacquiao ei ole aikeissa pitää puhetta kansakunnalle tai esitellä lähivuosien poliittista ohjelmaansa. Hän taistelee nyrkkeilyn ammattilaisliigan WBO:n maailmanmestaruudesta amerikkalaista haastajaansa Chris Algieria vastaan. Ottelu käydään Macaolla. Omituinen ajankohta on sovitettu amerikkalaisten televisiokanavien prime time -ohjelma-aikaan. Monet ravintolat ja hotellit Filippiineillä ovat jo viikkoja markkinoineet tv-ottelua yhteisenä sunnuntaiaamun kansanjuhlana.

Metro Manilassa yhteenottoa on mainostettu sunnuntaiaamun suurena televisiotapahtumana.

Manny Pacquiaon elämä on puhdasverinen ryysyistä rikkauksiin -tarina. Rutiköyhän perheen poika aloitti katukaupustelijana ja nyrkkeilysalin siivoojana. Vastineeksi siivous- ja huoltopalveluista hän sai myös nukkua salin takahuoneessa, koska muutakaan asuntoa ei ollut. Sitten valmentaja huomasi pojan pystyvän myös muuhun kuin huoltomieheksi, ja jatko onkin todeksi muuttunutta satua.

Alan asiantuntijoiden mukaan 36-vuotias Manny Pacquiao ja amerikkalainen Floyd Mayweather ovat sukupolvensa kaksi lahjakkainta nyrkkeilijää maailmassa. Manny on nyrkkeillyt 63 ammattilaisottelua, voittanut niistä 56 ja ollut vuosia oman sarjansa hallitseva maailmanmestari.

Kahdessa viimeisimmässä ottelussaan vuonna 2012 Pacquiao kärsi katkeran tappion, mutta julistaa nyt uuden ottelun alla saaneensa takaisin "tappajan vaistonsa". Jos Algieri kaatuu kymmenien miljoonien televisionkatsojien edessä Macaolla, Manny haluaa seuraavaksi samaan kehään Floyd Mayweatherin kanssa.

Taustansa ja tarinansa vuoksi Manny Pacquiao on filippiiniläisille superjulkkis ja kansallissankari - myös niille, jotka eivät suuremmin perusta nyrkkeilystä. Tyypillistä kyllä, tähän asemaan päässyt henkilö pätevöityy filippiiniläisten äänestäjien mielestä myös kelpo poliittiseksi päätöksentekijäksi. Niinpä Pacquiao on noussut myös kongressin edustajainhuoneen jäseneksi omasta vaalipiiristään Saranganin provinssista.

Kun SASKin opintomatkalaiset sunnuntaina aamupäivällä saapuvat Manilaan, matka lentokentältä Quezon Cityyn taittuu poikkeuksellisen sujuvasti. Nyrkkeilyottelu Macaolla on todennäköisesti tuolloin vielä käynnissä. Perillä kaupungissa suomalaisia ammattiliittoaktiiveja vastassa on joko kansanjuhla tai maansuru - siitä riippuen, kumman käden kehätuomari on nostanut pystyyn.

Jälkinäytöksen tunnelmia Manilasta seuraavassa blogissa. Kuten myös siitä, mitä kaikkea opintomatkan aikana nähdään ja tehdään.

- Jukka Pääkkönen

----------------------------
Päivitys sunnuntai-iltana 23.11.2014

Vitsiniekkojen ennuste toteutui osittain. Kun SASKin opintomatkalaiset sunnuntaiaamuna saapuivat (sen jälkeen kun Finnairin ulkoistettu huoltopalvelu oli viivästyttänyt heidän matkaansa puolella vuorokaudella), liikenne Manilan legendaarisella pääväylällä EDSOlla oli tosiaankin poikkeuksellisen hiljaista. Ammattilaisnyrkkeilyn suuri televisiotapahtuma Macaolla oli juuri alkanut, ja matka Ninoy Aquinon kansainväliseltä lentokentältä Quezon Cityyn taittui kolmessa vartissa - edellisiltana siihen olisi kulunut yli kaksi tuntia.

Iltapäivällä bussissa kuultiin, että Manny Pacquiao on voittanut ottelunsa kaikilla tuomariäänillä. Maansurua ei siis tarvinnut julistaa, mutta kansajuhlaakaan Manilan kaduilla ei ollut näkyvissä. Se kuulemma keskittyi Pacquiaon omaan kotiprovinssiin Saranganiin.