Päivä filippiineillä alkoi jälleen auringon paisteella. Ohjelmaan kuului tutustuminen päiväkotiin, jonka uudelleen
käynnistämisessä PRO (silloin TU) ja SASK ovat olleet mukana. Vähän jännitti,
mitä tulisimme näkemään. Mielessä oli vielä edellisen päivän tapaaminen satamatyöläisten
kanssa.
Vauhdikkaan ja pakokaasuisen jeepney-kuljetuksen jälkeen saavuimme Quezon Cityssä sijaitsevaan Barangay
Silangaan. Yllätys oli melkoinen!
Kuljimme slummialueen halki peräkanaa kuin köyhän talon
porsaat. Yhtäkkiä olimme pellon laidassa ja kauempana näkyi valkovihreäksi
maalattu rakennus. Pihalla seisoi neljässä rivissä koulupukuun pukeutuneita
lapsia. Kun pääsimme lähemmäksi, he aloittivat tervetuliaislaulun. Moni pieni
pää kääntyili, kun ihmeteltiin meitä vieraita. Kaikilla 40 tarhalapsella oli
myös itseaskarteltu viiri, jossa luki ”Welcome visitors”.
Tervetuliaisten jälkeen meidät ohjattiin luokkahuoneeseen,
jossa lapset istuivat omissa pienissä pulpeteissa. Saimme kuulla lisää laulua.
Yksi lauluista tuntui kovin tutulta – sehän oli Piippolan vaarilla oli talo.
Luokkahuoneen lisäksi rakennukseen kuului eteisrakennus,
jossa oli käsien pesua varten kaksi lavuaaria sekä kaksi keittiö/toimistohuone.
Päiväkodissa on kaksi ryhmää, aamupäivän ja iltapäivän ryhmät. Molempiin
ryhmiin kuuluu noin 40 lasta.
Oli mahtavaa kuulla, miten päiväkoti toimii myös koko
kyläyhteisön erilaisten tilaisuuksien ja koulutusten järjestäjänä.
Perheväkivalta on hyvin yleistä Filippiineillä. Se kohdistuu niin naisiin kuin
lapsiin. Päiväkodissa koulutetaan tai oikeammin pidetään tilaisuuksia, jossa
kerrottaan mitä oikeuksia naisilla on ja miten heidän pitää toimia päästäkseen
eroon väkivaltaisesta suhteesta. Maa on katolilainen, joten täällä ei niin vaan
oteta avioeroa.
Tämä rakennus on muutakin kuin päiväkoti. Se on
evakuointikeskus, kun tulvat tai muut luonnonmullistukset yllättävät.
Tekstiviestit ovat oiva keksintö myös evakuoinnissa. Edellisen tulvan aikana he
eivät olisi pystynet toimimaan niin hyvin ilman kännyköitä ja tekstareita.
Päiväkotivierailusta jäi ihana positiivinen kuva. Vaikka
ympärillä on köyhyyttä, saasteita ja muutakin kurjuutta, niin tämä paikka
näytti sen valoisan puolen ja uskoa tulevaisuutta. –
Mirkku
Mirjam Louhekari
Kirjoittaja on ammattiliitto PRO:n hallituksen jäsen, joka työskentelee
mediatalossa ja halusi nähdä, miten suomalaisten ammattiliittojen tukema
kehitysyhteistyö näkyy Filippiineillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti