Tonttimaa rikkailla, köyhät slummeissa

Manilan asuntopolitiikka on katastrofi. Sen tajutakseen tarvitsee vain kävellä rikkaiden kaupunginosassa Macatissa ja slummissa Navotas Cityn satama-alueella.

Täällä Filippiineillä ja erityisesti Manilassa rikkaat omistavat maan ja rakentavat maalleen luksusasuntoja. Maa olisi kuulunut jakaa, mutta korruptoitunut virkakoneisto ja rikas väestö hallitsevat maaomaisuutta. Köyhien asuttamia slummeja yritetään polttaa tai muutoin hävittää rakentamisen tieltä, köyhillä ei ole varaa uusiin asuntoihin.

Köyhät siirtyvät työn perässä ja kyhäävät levyistä ja pellistä asumuksensa lähelle työtä. Näin

rakentuvien slummien ympärillä kaikki yrittävät hankkia elantonsa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Joku kasvattaa ja valmentaa kukkoa liekanarussa kukkotappelua ja vedonlyöntiä varten. Toinen on kyhännyt polkupyörään sivuvaunun ja kuljettaa sillä ihmisiä. Kuorma-auto kaataa kokonaisen lavallisen roskasäkkejä alueen laidalle ja lapset tutkivat jokaisen säkin tarkkaan, ottavat talteen kaiken käyttökelpoisen, metallit, lasin, muovipullot ja todennäköisesti ruuantähteetkin. Satamassa yksi pesee käytettyjä muovipusseja.

Lapset ovat vanhempiensa sosiaaliturva Filippiinien yhteiskunnassa edelleenkin. Köyhissä perheissä lasten pitää pienestä pitäen auttaa vanhempiaan jokapäiväisen elannon hankkimisessa. Heillä ei ole aikaa käydä koulua ja pelkkä peruskoulu ei riitä, vain pidemmän koulutuksen saaneilla on mahdollisuus työllistyä normaaleille työmarkkinoille. Pidempi koulutus maksaa, eikä slummien lapsilla ole mahdollisuutta maksulliseen koulutukseen. 

Köyhyys jatkuu sukupolvesta toiseen, epävirallinen työ lisääntyy. Köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia koko Filippiinien yhteiskunnallisessa järjestelmässä.

Liitto toimii myös slummissa

Kuljen alle puolen metrin levyistä hämärää kujaa, ympärillä levyseinät ja kattona pelti, jonka raoista paistaa päivä. Tällaisessa labyrintissä en ole ennen ollut. Olemme vierailulla Navotas Cityn kalasataman kyljessä olevassa slummissa.

Kujan lattiatasossa kulkee vesijohto, sähköjohdot ja lattiassa on vesikouru. Täällä asuu ihmisiä, ihan oikeita perheitä. Lapsia on paljon. Jokaisella perheellä on oma vesimittari, joten asumukset eivät ole tarkoitettu ihan tilapäiskäyttöön.

Kurkistus asuntoihin kertoo vähävaraisuudesta ja asunnottomuudesta: muutaman neliön huoneessa asuu koko perhe. Monen kodin yksityiskohdat kertovat myös toivosta ja halusta parempaan. Maalattia tuntuu epäsiistiltä, mutta valkoista pyykkiä pestään paljussa ja kaikilla on puhtaat vaatteet yllä. Naiset ovat vaatimattomasti, mutta siististi pukeutuneita, samoin lapset. Lapsista villeimmät kulkevat alasti ja rohkeimmat vilvoittelevat satama-altaassa. Sataman vesi ei ole puhdasta, mutta se ei lasten menoa haittaa.

Lähes kaikki aikuiset työllistyvät epävirallisessa taloudessa. Perheiden isät kalastavat. Heikoimmillaan tienesti voi jäädä kolmeen euroon päivässä, parhaina päivinä kalaa tulee paremmin. Äidit käyvät työssä kalatehtaalla, jossa urakat ovat tiukat. Perkaamalla laatikollisen kalaa tienaa muutamia senttejä. Minimipalkkojen korottaminen elinkustannuksia vastaavalle tasolle olisi uuden alku näille perheille.

Alueella on pieniä kojuja ja kioskin näköisiä kauppoja. Joku osaa leipoa ja myy tuotteitaan sataman kulkijoille. Toisella on myynnissä perunalastuja, joiden myyntipäivää en uskalla katsoa. Eletään taloudessa, jossa jokainen myy ja ostaa.

Yhteisöllisyys alueella on silmiinpistävää. Ammattiliittojen toiminta satama-alueella muodostaa tietyn paikan yhteisöllisyydelle. Saadaan tietoa asioista ja pyritään vaikuttamaan satama-alueen työpaikkojen asioihin.

 Tuula Ruokonen

Kirjoittaja neuvotteli eläkkeelle jäämiseensä asti työehtosopimuksia suomalaisille tekstiili- ja vaatetustyöläisille ja toimii nyt vapaaehtoisena eri järjestöissä.

Kongressiedustaja nyrkit pystyssä

Filippiineille laskeutuu sunnuntaiaamuna 23. marraskuuta poikkeuksellinen rauha. Aasialaisen saarivaltion armeija ja maassa vielä toimivan kahden sissiliikkeen rippeet pidättyvät sanattomalla sopimuksella operaatioista ja toistensa jahtaamisesta. Kaoottiset liikenneruuhkat miljoonakaupunki Manilan kaduilla rauhoittuvat ja pakokaasun kyllästämä ilma raikastuu. Rikolliset pitävät taukoa rötöstelystä niin, että poliisikin voi pitää vapaahetken.

Paikallisten vitsiniekkojen maalailema ennuste ei välttämättä osu kovinkaan kauas todellisuudesta. Rauhoittuminen ei kuitenkaan johdu kirkkojen aamumessusta tai katolisen maan hiljentymisestä Joulun ajan odotukseen. Sunnuntaiaamuna yhdeksältä filippiiniläiset kokoontuvat suurin joukoin lähimmän ja suurimman televisiovastaanottimen ääreen kannustamaan kansallissankariaan, kongressiedustaja Manny Pacquiaota.

Pacquiao ei ole aikeissa pitää puhetta kansakunnalle tai esitellä lähivuosien poliittista ohjelmaansa. Hän taistelee nyrkkeilyn ammattilaisliigan WBO:n maailmanmestaruudesta amerikkalaista haastajaansa Chris Algieria vastaan. Ottelu käydään Macaolla. Omituinen ajankohta on sovitettu amerikkalaisten televisiokanavien prime time -ohjelma-aikaan. Monet ravintolat ja hotellit Filippiineillä ovat jo viikkoja markkinoineet tv-ottelua yhteisenä sunnuntaiaamun kansanjuhlana.

Metro Manilassa yhteenottoa on mainostettu sunnuntaiaamun suurena televisiotapahtumana.

Manny Pacquiaon elämä on puhdasverinen ryysyistä rikkauksiin -tarina. Rutiköyhän perheen poika aloitti katukaupustelijana ja nyrkkeilysalin siivoojana. Vastineeksi siivous- ja huoltopalveluista hän sai myös nukkua salin takahuoneessa, koska muutakaan asuntoa ei ollut. Sitten valmentaja huomasi pojan pystyvän myös muuhun kuin huoltomieheksi, ja jatko onkin todeksi muuttunutta satua.

Alan asiantuntijoiden mukaan 36-vuotias Manny Pacquiao ja amerikkalainen Floyd Mayweather ovat sukupolvensa kaksi lahjakkainta nyrkkeilijää maailmassa. Manny on nyrkkeillyt 63 ammattilaisottelua, voittanut niistä 56 ja ollut vuosia oman sarjansa hallitseva maailmanmestari.

Kahdessa viimeisimmässä ottelussaan vuonna 2012 Pacquiao kärsi katkeran tappion, mutta julistaa nyt uuden ottelun alla saaneensa takaisin "tappajan vaistonsa". Jos Algieri kaatuu kymmenien miljoonien televisionkatsojien edessä Macaolla, Manny haluaa seuraavaksi samaan kehään Floyd Mayweatherin kanssa.

Taustansa ja tarinansa vuoksi Manny Pacquiao on filippiiniläisille superjulkkis ja kansallissankari - myös niille, jotka eivät suuremmin perusta nyrkkeilystä. Tyypillistä kyllä, tähän asemaan päässyt henkilö pätevöityy filippiiniläisten äänestäjien mielestä myös kelpo poliittiseksi päätöksentekijäksi. Niinpä Pacquiao on noussut myös kongressin edustajainhuoneen jäseneksi omasta vaalipiiristään Saranganin provinssista.

Kun SASKin opintomatkalaiset sunnuntaina aamupäivällä saapuvat Manilaan, matka lentokentältä Quezon Cityyn taittuu poikkeuksellisen sujuvasti. Nyrkkeilyottelu Macaolla on todennäköisesti tuolloin vielä käynnissä. Perillä kaupungissa suomalaisia ammattiliittoaktiiveja vastassa on joko kansanjuhla tai maansuru - siitä riippuen, kumman käden kehätuomari on nostanut pystyyn.

Jälkinäytöksen tunnelmia Manilasta seuraavassa blogissa. Kuten myös siitä, mitä kaikkea opintomatkan aikana nähdään ja tehdään.

- Jukka Pääkkönen

----------------------------
Päivitys sunnuntai-iltana 23.11.2014

Vitsiniekkojen ennuste toteutui osittain. Kun SASKin opintomatkalaiset sunnuntaiaamuna saapuivat (sen jälkeen kun Finnairin ulkoistettu huoltopalvelu oli viivästyttänyt heidän matkaansa puolella vuorokaudella), liikenne Manilan legendaarisella pääväylällä EDSOlla oli tosiaankin poikkeuksellisen hiljaista. Ammattilaisnyrkkeilyn suuri televisiotapahtuma Macaolla oli juuri alkanut, ja matka Ninoy Aquinon kansainväliseltä lentokentältä Quezon Cityyn taittui kolmessa vartissa - edellisiltana siihen olisi kulunut yli kaksi tuntia.

Iltapäivällä bussissa kuultiin, että Manny Pacquiao on voittanut ottelunsa kaikilla tuomariäänillä. Maansurua ei siis tarvinnut julistaa, mutta kansajuhlaakaan Manilan kaduilla ei ollut näkyvissä. Se kuulemma keskittyi Pacquiaon omaan kotiprovinssiin Saranganiin.